Raahelainen kauppias Henrik Brander (1849-1905) tuli Oulaisiin ostettuaan Pyykölä-Väinölän tilan. Vuonna 1878 Brander rakennutti uuden päärakennuksen omistamalleen tilalle. Uusiin tiloihin Brander avasi ensin oman sekatavarakaupan jajo  myöhemmin yhdessä vaimonsa Annan kanssa Oulaisten ensimmäisen kirjakaupan.

Branderin muutettua Kemiin, Väinölä vaihtoi omistajaa vuonna 1895, kun sen osti agronomi Emil Micklin, joka oli kiinnostunut karjanhoidon kehittämisestä. Micklin perusti tilalle karjanhoitokoulun ja hänen isänsä jatkoi sekatavarakaupan pitoa. Talon korkean kivijalan suojissa toimi pieni meijeri. 1800-luvun lopun aikaa ajatellen Väinölässä oli paljon karjaa, vuonna 1897 navetassa oli 56 lehmää sekä sonnit ja nuori karja päälle.

Väinölän omistaja vaihtui tiheään 1900-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä. Vuosina 1911-1918 talossa toimi maamieskoulu, minkä jälkeen talo siirtyi

Oulaisten Osuuskaupalle ja lopulta vuonna 1921 Oulaisten kunnalle.

Talossa on vuosikymmenten aikana toiminut muun muassa meijeri, karjanhoito-, maamies-, kansa-, yhteis- ja kauppakoulu, kirjasto, sota-aikoina jalkaväen koulutuskeskus ja kansanhuollon toimisto sekä päiväkoti. Taidetalona Väinölä toimi vuosina 1983 – 2019.

Syksystä 1944 kevättalveen 1945  Väinölässä oli myös Kuusamon kunnantoimisto, sillä Kuusamon kirkonkylän evakoiden sijoituskunnaksi oli määrätty Oulainen.

Talon Oulaistenkadun puoleinen siipi purettiin katutöiden yhteydessä 1970-luvun alussa. Pihapiirissä oli myös piharakennus, ns. Pikku-Väinölä, joka paloi 1930-luvulla.

Oulaistelainen Bruno Manner muistelee Väinölää 1900-luvun alussa:

…”Väinölä joutui sitten Suomen Sysiliike-nimiselle toiminnalle. Tämä yhtiö viljeli edelleen maita, piti karjaa ja hevosia. Yhtiön konttorikin oli Väinölässä. Sysiliike muutti sitten päämajansa toiselle paikkakunnalle ja antoi Väinölän kaikkineen vuokralaisille. Vuokraaja oli aatelismies Tigerstedt. Vuokraaja otti tilan vastaan

karjoineen, hevosineen ja maanviljelyskalustoineen. Lienee ollut vuokraajalla köyhyys ja taidonkin puute, koska pian alkoi talon pito taantua.

Vuokraaja ryhtyi rahdinajoon talon hevosilla. Silloin oli kova rahtiliike Oulaisten rautatieasemalta ylimaihin. Aatelismieskin makasi jauhokuorman päällä oikosenaan, pitkin pituuttaan, kuten rahdinajajilla oli tapana. Vähitellen talon karjakin alkoi vähetä ja vuokraaja joutui lähtemään tilalta. Tämän jälkeen oli Väinölässä maamieskoulukin jonakin vuonna. Väinölän maat oli sitten myyty tontteina ja viljelyspalstoina. Rakennukset osti Oulaisten Osuuskauppa omiin tarkoituksiinsa.”

Lähteet:    

Manner Bruno. Vanhaa Oulaista. Julkaistu Pyhäjokiseudussa 18.10.1969 – 11.2.1970

Turunen Harri. Yhdentoista etunimen amiraali – totta ja tarua Oulaisista ja oulaistelaisista. Pyhäjokiseudun Kirjapaino Oy, Oulainen 1992.

Turunen Harri. Talojen tarinat sanoin ja kuvin – sivuja oulaistelaiseen rakennushistoriaan. Painoykkönen Ky, Oulainen. 2014