1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Haapavedellä koettiin erinomaisia marjavuosia. Varsinkin vuosi 1906 oli aivan erikoisen hyvä marjavuosi ja suuren marjatarjonnan myötä Ruusu Merikallio (1880-1948) päätti aloittaa marjojen teollisen säilönnän. Toiseen maailmansotaan asti etenkin marjojen jalostuksessa tarvittava raaka-aine saatiin suurelta osin Haapavedeltä ja lähialueelta.

Ruusu Merikallio muisteli vuonna 1947 kotimarjalan alkuaikoja:

”.. vakaiden päätöksien ja ensiotteiden jälkeen alkaakin sitten varsinainen työni, marjain ynnä muiden hedelmäin sekä kasvisten jalostamis- ja myyntiliike asteettain kehittyä eteenpäin. Yhä laajemmassa mittakaavassa ryhtyy tehtaamme jalostamaan milteipä kaikkea, mitä lähiseutujen maa ja metsä, ojien törmät, mäkien ja vuorten rinteet, suot ja nevat ihmisravinnoksi kelpaavaa tarjoavat.”

Yritystä laajennettiin, mutta sotavuodet vaikeuttivat toimintaa ja tehdas tuhoutui kokonaan tulipalossa vuonna 1946.  Tehtaan toimitusjohtajaksi samana vuonna tullut Ilona Porma (1910-1991) rakennutti puolisonsa Urho Porman kanssa uuden tehtaan rautatien varteen Oulaisten Kasarminmäelle. Hilloistaan ja mehuistaan sekä marjalikööreistään ja -viineistään mainetta saanut yritys ajautui kuitenkin pian talousvaikeuksiin ja vuonna 1956 edessä oli tehtaan sulkeminen.

Kotimarjalan kolmikerroksisessa kiinteistössä toimi 1960-luvulla lyhyen aikaa meijeri.  Oulaisten kaupunki osti kiinteistön 1979 Laaksojen Maitokunnalta ja myi sen pesula-alalla toimivalle Rekilä Oy:lle. Uuden pesulan valmistumisen tiloissa toimi mm. kaupungin vapaa-aikatoimi sekä Jokilaaksojen musiikkiopisto. Talon kivijalassa toimi pitkään Osuuskaupan Niskanmäen myymälä.

Lähteet:    

Ruokonen K.A. (toim.) Haapavesi ennen ja nyt I. Lahden kirjapaino- ja sanomalehtiosakeyhtiö. Lahti, 1948.

Ojanperä Martti (toim.) Haapavesi ennen ja nyt II. Sisälähetysseuran Raamattutalon kirjapaino. Pieksämäki, 1973

Turunen Harri. Talojen tarinat sanoin ja kuvin – sivuja oulaistelaiseen rakennushistoriaan. Painoykkönen Ky, Oulainen. 2014