1840-luvulla Oulaisissa toimi 30 vesimyllyä, joista kymmenen Oulaisten kylässä. Vähitellen kehitys kulki pienistä kotitarvemyllyistä kohti suurempia myllylaitoksia.

Oulaistenkosken pohjoispuolen myllyn rakennutti Väinölän tilalta Axel Brander vuonna 1890. Viisi vuotta myöhemmin tuolloin varustetasoltaan paikkakunnan paras mylly siirtyi Väinölän myynnin yhteydessä Th. Björklundille. Neljällä kiviparilla, ryynikoneella ja turpiinilla varustettu laitos tuhoutui kevään 1905 suurtulvassa.

Oulaistelainen Bruno Manner muisteli  suurtulvaa Pyhäjokiseutu-lehdessä vuonna 1969 seuraavasti:

”..  Jäät ja korkea vesi vierittivät kosken rantaa tulvaveden mukana. Kosken partaalla olevat rakennukset uhkasivat sortua jokeen. Tulvan syövyttävää vaikutusta koettivat asukkaat torjua hakkaamalla paaluja jokirinteeseen ja sullomalla maan ja paalujen väliin olkia. Pahimmilta vieremiltä säästyttiinkin ihmisasuntojen kohdalla, vaikka uhka monin paikoin oli suuri, sillä maa halkeili jo rakennustenkin alla.

Mutta Björklundin myllyä, joka oli puusillan alapuolella, ei pystytty pelastamaan vaan sen vei tulvainen joki. Suuret joukot ihmisiä istuskeli tulvan parhaillaan riehuessa jokirannalla ja puusillan päässä. Aluksi tuli tulvan aikaan tukkeja, joita itse mylläri muiden autellessa koetti vetää suomukseen eli ruuhkaan myllyn yläpuolella olevaa hirsistä suojaseinää vastaan ja sen päälle. Jonkin aikaa tästä olikin apua, mutta vesi nousi joka hetki ja jäitä tuli tiheänä massana. Ne syövyttivät myllyn ja rannan väliin suuren, virtaavan kanavan rannan paalutuksesta huolimatta. Ruuhkaksi vedetyt tukit irtosivat ja vesi ja jäät rupesivat menemään suojakirmun yli iskien myllyn seinää vasten. Seinät murtuivat sekä ylä- että alapuolelta. Jäät murskasivat kannatuspalkit myllyn sisällä ja myllyn kivet putosivat myllykanavaan. Ja loppujen lopuksi mylly kevennyttyään kivien painosta huojahteli ja keikahteli ja putosi kuohuihin lähtien tulvan mukana menemään keikkuen kohti alempana olevaa suvantoa…”

Kesällä 1905  rannalle ajautuneen rakennuksen jäännökset kerättiin ja ajettiin talkoilla takaisin kirkonkylälle. Björklund rakensi uuden myllyn, joka aloitti ensimmäisenä jokivarressa myös sähkönjakelun.

Suunnitelman mukaan sähköjohtoverkoston pituudeksi laskettiin reilut toista kilometriä. Ennakkoon verkostoon liittymisestä ilmoittivat lähinnä kauppiaat, rautatieasema ja posti. Björklund tarjosi sähköä myös kuntakokoukselle. Asiaa pohdittiin pitkään, mutta lopulta päädyttiin kielteiselle kannalle.

”Olisihan se ollut liian ”renskanen” olo kirkonkylämme valtakadun varrella olijoilla koko kunnan kustannuksella…Muutoin olisi ehkä tällaisiin yksityisiin paikkoihin hankittu valo ollut kiihoittajana nuorisolle kokoumaan näihin paikkoihin, joka olisi voinut tuottaa suurta harmia matkustavaisille ja lähitaloille. Tämä on silti täällä pelättävänä, kun kuntamme nuoriso on vielä siksi alhaisella sivistystasolla.”

Vuonna 1915 mylly siirtyi J. A. Maunulan (1887-1961) omistukseen. Janne Maunula kehitti laitoksensa toimintaa määrätietoisesti ja rakennutti puisen myllyrakennuksen yhteyteen entistä paloturvallisemman tiilirakenteisen sähkölaitoksen. Sähkönjakelu jatkui 1960-luvulle ja myllytoiminta Häkkilöiden toimesta vielä seuraavan vuosikymmenen.

Mylly- ja sähkölaitoskokonaisuuden kohtalo oli vuosia vaakalaudalla, kunnes Oulaisten kaupunki osti myllykiinteistön 1992. Myllyyn on tehty tarpeen vaatimia korjaus- ja kunnostustöitä.

Lähteet:                      

Turunen Harri. Ihminen ja joki. Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oy, Kokkola, 1983

Turunen Harri. Oulaisten historia. Pyhäjokiseudun Kirjapaino Oy, Oulainen, 1986.

Turunen Harri. Yhdentoista etunimen amiraali – totta ja tarua Oulaisista ja oulaistelaisista. Pyhäjokiseudun Kirjapaino Oy, Oulainen, 1992.

Turunen Harri. Talojen tarinat sanoin ja kuvin – sivuja oulaistelaiseen rakennushistoriaan. Painoykkönen Ky, Oulainen. 2014

Manner Bruno. Vanhaa Oulaista. Julkaistu Pyhäjokiseudussa 18.101969 – 11.2.1970